Merirosvoradion aalloilta nettiradion kuohuihin

60-luku oli perinteisten piraattiradioiden kulta-aikaa. Piraattiradiot syntyivät kansan vaatiessa lisää viihdeohjelmia, joita valtiolliset yleisradiomonopolit eivät sisältäneet tarpeeksi ohjelmistoonsa. Tilaisuuden käyttivät monet hyväksi pystyttämällä oman yksityisen aseman laivaan ja ankkuroimalla sen kansainvälisille vesille. Näin vältettiin radiolähetyksen kohdealueilla vallitsevien radiolakien toimilupavaatimuksia. Toimintaan liittyi yleisesti tekijänoikeusmaksujen laiminlyöntiä, joka saattoi johtua aseman kaupallisten tulojen puutteesta. Laittomia radioasemia voi pitää lähinnä aatteellisena kannanottona yleisradiotoiminnan tilaan. Yksi tunnetuimmista asemista oli Radio Caroline, joka perustettiin kansainvälisille vesille kaakkois Englannista rannikolle vuonna 1964. Perustaja Ronan O'Rahilly halusi puuttua levy-yhtiöiden tiukkaan määräysvaltaan populäärimusiikin lähetyksestä. Merirosvoradio -elokuva perustuu joissain määrin Radio Carolinen tarinaan. Elokuva antaa ehkä liian romanttisen kuvan laittomasta rock n' roll radiosta.
Suomessa Yleisradiolla oli vuoteen 1985 asti lähetysmonopoli, jolloin paikallisradiokanavat salliittiin. Monopoli saatiin purettua vasta vuonna 1995, jolloin muut maanlaajuiset radioasemat sallittiin. Monien mielestä Yleisradio ei lähettänyt tarpeeksi viihteellistä ohjelmaa, joka lienee koko piraattiradio aatteen kantava ajattelumalli. Lähetykset tulivat lähinnä syrjäisiltä paikoilta ja kiinnijäämistä vältettiin piiloutumalla metsiin. Ongelmana oli myös lyhyet lähetysajat ja lähetysten epäsäännöllisyys. En olisi uskonut että Suomen tasolla tällaista olisi jatkunut näin pitkälle. 1995 ei minun mittakaavassani ollut hirveän kauan aikaa sitten. Vaikea kuvitella, mitä sitä ennen radiosta kuuli. Ai niin, YLEä.

Piraattiradioista ei enää olla niin kiinnostuneita kuin ennen. Tämä johtuu radiotarjonnan monipuolistumisesta. Lähes kaikille kuuntelijakunnille löytyy sen verran markkinarakoa, että niille kannattaa ohjelmaa tuottaa. Kaikille löytyy mieluinen asema jota kuunnella. Piraattiradiot ovatkin nykyään lähinnä harrastelijoiden suosiossa. Jos on aikeissa perustaa oman piraattiradioaseman, on oltava valmis kärsimään sen mahdolliset seuraukset. Harrastelijoiden määrä on vähentynyt rangaistusten pelon myötä, joissa kiinnjääneille on annettu korvausvaatimuksia sekä kalliit lähetyslaitteet on menettänyt valtiolle.

” Katsos, se on koko hallituksena olemisen pointti. Jos ei pidä jostain, tehdään vain uusi laki joka tekee siitä laitonta.” -Ministeri Dormandy, Merirosvoradio (2009).

Internet on avannut uusia mahdollisuuksia radiotoiminnasta kiinnostuneille. Oman ”nettiradion” perustaminen on täysin laillista, mutta sisällön suhteen tilanne on monimutkaisempi. Tekijänoikeuksia rikotaan nettiradioissa yleisesti ja ne ovatkin siinä mielessä vanhanajan piraattiradioiden perillisiä. Ennen vuotta 1998 netissä saattoi omassa radiossaan soittaa mitä tahansa. Piratismi ei ollut vielä silloin kovin suuri puheenaihe, mutta nosti päätään Yhdysvalloissa kun kongressi hyväksyi Digital Millennium Copyright Act (DMCA) lain. Lain myötä internetradioiden tulisi maksaa normaaleihin radioihin verrattuna enemmän tekijänoikeuskorvauksia. Tässä kohtaa jotkut tekivät samoin kuin 60-luvulla ja siirsivät lähetyksensä Yhdysvaltojen ulkopuolelle, missä laki ei enää ole voimassa. Tämä tosin oli vain porsaanreikä sopimuksessa ja lähetys Yhdysvalloissa oli edelleen kiellettyä ilman asianomaisia tekijänoikeuskorvauksia. Muuhun maailmaan tämä laki vaikuttaa siten, että suurimmat, amerikkalaiset levy-yhtiöt ovat allekirjoittaneet lain. Käytännössä laki koskee nettiradioita kaikkialla.

Lienee vain ajan kysymys, milloin joku keksii uuden tavan kiertää lakia. Onko jossain jo olemassaolevista tavoissa jakaa mediaa kuluttajille käytämättömiä resursseja? Minne voimme laajentaa? Onneksi ihmismieli löytää aina keinot kehitykseen, mutta varjopuolena kaikilla on geeneissään ahneus. Tällä hetkellä internetradioiden jäljitys on vielä hidasta työtä, mutta saadaanko nekin kitkettyä lopullisesti vai jäävätkö ne kansan keskuuteen, kuten laittomasti kappaleiden lataaminen. Monet palvelut tarjoavat ilmaiseksi mahdollisuuden omaan internetradioon kenelle tahansa. Ainoa mitä tarvitsee on oma tietokone, musiikkisoitin, mikrofoni ja kuulokkeet (David Kushner, Music Online for Dummies, 2000). Musiikin saa CD-levyiltä tai laittomasti lataamalla. Onko laitonta jos joku maksaa pienen summan Spotifylle ja käyttää sitä omana musiikkikirjastonaan lähetyksissä? Teenkö rikoksen jos käytän mp3-soittimiin tarkoitettua FM-lähetintä isojen asemien taajuudella? Eipä sen kantavuus ole kuin muutamia kymmeniä metrejä, mutta senkin uskon olevan korjattavissa. Innovaatiosta rangaistaan, ellei se ole tiukasti säädeltyä.

Tommi Tuisku, toimittaja

Lähteet:
Digital Millennium Copyright Act
Richard Curtis, Boat That Rocked (Merirosvoradio), 2009.
Tapio Kujala, Jari Lahti, Heikki Tamminen, Radiotyön perusteet: johdatus suoran lähetyksen tekemiseen
David Kushner, Music Online For Dummies